Meripelastajan ensimmäinen newfoundlandinkoira Ajka nukkui ikiuneen maanantaina 03. tammikuuta 2010. Ikää vanhalle rouvalle olikin ehtinyt kertyä jo kunnioitettavat 12 vuotta. Ajka oli loppuun asti hyvin virkeä ja terve koira. Siksi lähtö tulikin yllättäen korkeasta iästä huolimatta: Ajka nukahti illalla normaalisti, muttei herännytkään enää aamulla. Parempaa ja kunnioitettavampaa lähtöä ei varmasti koiralle voisi toivoakaan.
Eilen tuli kerralla kolme suru-uutista. Gio ja Vesseli, laumamme erottamaton kaksikko, nukutettiin yhdessä ikiuneen. Molempien terveys reistaili viimeisen kahden kuukauden aikana niin paljon, että katsoin parhaaksi päästää ne kivuistaan. Kipujen hoitoon tarvittavat useat lääkkeet ja liikuntarajoitukset olisivat olleet liikaa näille vauhdikkaille jekkuilijoille, varsinkin kun hoidot ja rajoitukset olisivat kestäneet lopunelämää. Elämäni virtuaalilansu-uros ja kaikkien rakastama nöffihumoristi ovat poissa.
Eilen saapui myös suru-uutinen kasvatin omistajalta. Nelsonin veli ja Vesselin poika Meripelastajan Nimetön jätti tämän maailman yhtä aikaa isänsä kanssa. Syvimmät osanottoni Marizalle, mutta kiitos myös loistavasta kodista. Saska oli yksi suurimmista Meripelastajan-nimeä kantavista koirista ja elää nyt legendana. Se oli hieno uros, niin kotona kuin kisakentilläkin.
RIP
Agetton Ajasta Ikuisuuteen "Ajka"
Giovanni V "Gio"
Veselý Medvedík "Vesseli"
Meripelastajan Nimetön "Saska"
Loppuvat kerran askeleet vaeltajilta,
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso; kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso; kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.
Uuno Kailas
0 kommenttia:
Lähetä kommentti