Keräilin tuossa hyvikseni tilastoa Meripelastajan valioista. Voi kuinka ilahduttavaksi luettavaksi nuo tilastot osoittautuivatkaan! Niin omien koirieni kuin kasvattienikin keskuudessa on kunnostauduttu heti alusta lähtien menestystä niittämällä.
Meillä on ollut ja on todella ahkeria kasvatinomistajia, sillä käyttölajeista valionarvoja on kertynyt huimat 18 kappaletta. Muotovalionarvoja on mahtavat 39 kappaletta, joista neljä kansainvälisiä muotovalioita ja kaksi pohjoismaiden muotovalioita. Kasvattien valiotilastot kokonaisuudessaan löydät tämän sivun alalaidasta.
Omilta koiriltani, sijoituskoirat ja edesmenneet koirat mukaan laskien, löytyy niinkin järjetön määrä muotovalionarvoja kuin 54 kappaletta, sisältäen neljä kansainvälistä muotovaliota. Missäs välissä myö ollaan tuollainen määrä meriittejä kerätty...? :D Käyttölajien valionarvoja löytyykin sitten vastapainoksi vain seitsemän kipaletta. Pitäisi vissiin vähän yrittää siirtää painotusta toiseen suuntaan.
Uusia kisatuloksia ei vielä(kään) ole, sillä yritän epätoivoisesti bongata käynnissä olevia kisoja. Ongelma tuntuu vaan tällä hetkellä olevan se, ettei kisoja ole. Tai jos on, ne ovat jo täynnä. Mie tässä pohdiskelen, että pitäisköhän lähteä kokeilemaan vaikkapa agilityä jonkun koirani kanssa.
Lansut, nöffit ja leot nyt ei ole niitä perinteisiä tai parhaimpia agilityrotuja, mutta kun sen tiedostaa niin eiköhän tuollaisenkin kanssa kilpailu onnistu. Ajatus olisi lähinnä mennä kokeilemaan ja katsomaan miten kyseinen laji ylipäätään rotujeni kanssa onnistuu. Sitä paitsi löytyyhän kasvattiemme joukosta kaksi koiraa, jotka on jollain ihmeen kaupalla hankkineet itselleen agilityvalionarvon.
Mutta mikähän nelijalkaisistani olisi varteenotettavin harrastuskaveri agilityyn...? Virrasta ei saisi olla puutetta, mitä esimerkiksi Nelsonilta kyllä löytyy. Toisaalta Nelson on ehkä vähän turhan tukeva ja isokokoinen kaveri agilityyn. Pienemmistä ainakin Elmerillä, Uniikilla ja Knutilla riittää ruutia. Elmerin kanssa harrastetaan kyllä jo aika paljon, mutta ihmeesti pojalta sitä energiaa edelleen irtoaa. Knut voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto, pääsisi sekin purkamaan itseään vähän enemmän. Noh, katsotaan kenen kanssa päädytään kentälle.
En muistanutkaan viimeksi kertoa, mutta meillä on täällä rakennustyöt kesken. Olemme alkaneet rakentaa pihamaalle tarhoja koiria varten. Kaikki nelijalkaiset ovat meillä edelleen ennen kaikkea perheenjäseniä, mutta totesin, että koirien on varmasti mukavampi olla suurissa tiloissa ulkona silloinkin kun ketään ihmistä ei ole kotona. Onpahan mullakin vähemmän siivottavaa.
Tarhoja on tulossa ainakin näin alkuun kaksi kappaletta. Niihin rakennetaan muutamia tilavia ja eristettyjä koppeja, jotta koirat pääsevät tarvittaessa sadetta ja aurinkoa suojaan. Saas nyt vaan nähdä kuinka suosittuja noista kopeista tulee. Olen nimittäin kuullut, että lansut ainakin makoilevat kopeista huolimatta usein mieluummin ulkosalla oli sää mitä tahansa.
9 vuotta sitten
0 kommenttia:
Lähetä kommentti