Viime päivät ovat olleet kyllä olleet aivan uskomattomia niin omien koirieni kuin kasvattieni osalta. Saavutuksia on kerätty niin näyttelykehistä kuin kisakentiltäkin. Toivottavasti nämä menestystarinat eivät jää ainoiksi laatuaan vaan myös tulevaisuudessa kuullaan hyviä uutisia.
Nelson aloitti vepeuransa isänsä jalanjälkiä seuraten: ensimmäisestä vepekokeesta ALO1-tulos! Aivan Vesselin saavuttamiin täysiin pisteisiin Nelson ei yltänyt, muttei kyllä jäänytkään kuin kahden pisteen päähän niistä. Sijoitus oli luokkansa toinen ja ainut joka pojan päihitti oli Hennie!
Hennie aloitti vepeuransa jo ennen ulkomaille sijoitukseen lähtöään. Jo tuolloin tyttö näytti kyntensä saaden Vuoden vesipelastaja 2006-tittelin ja voittaen 65 muuta luokkansa koiraa. vieläpä täysin pistein Nyt, pitkän vepeilytauon jälkeen, Hennie teki sen jälleen - voitti luokkansa 100 pisteellä! Enteilee hyvää vepeuraa tämä. ;)
Ajka on sekin niittänyt jälleen menestystä, ei tosin vepestä vaan tapansa mukaan tokokentiltä. Narttu sai toisen EVL1-tuloksensa Theman tokokokeesta, joten tokovalionarvo on enää yhden 1. palkinnon päässä. Gio sekin sai yllättäen kolmannesta tokokokeestaan ALO1-tuloksen ja näin ollet siirron AVO-luokkaan.
Ihmettelen kyllä syvästi Ajkan ja Gion tokomenestystä, sillä nöffit eivät tunnetusti ole niitä kaikkein miellyttämisenhaluisimpia tapauksia eivätkä minunkaan koirani poikkea juuri tavallisesta nöffistä: treenaaminen menee koirien nöffien yleensä taivaan tuijotteluksi ja syntyjen syvien pohtimiseksi kun lansut sähläävät yleensä vähän ylimääräistäkin saadakseen sen palkkion. Ehkäpä meillä on vain ollut hitunen onnea matkassa!
Kasvattien menestystä sitäkään ei voi kyllä vähätellä. Nelson nappasi vepen ykköstuloksen ohella Bh:n toisella yrittämällä (kun pojan isällä titteliä ei ole vielä neljänkään yrityksen jälkeen :D). Lansunarttu Meripelastajan Nappulaliiga on lyhyen elämänsä aikana kerännyt jo 93 pistettä koiratanssista ja läpäissyt Bh-kokeenkin hyväksytysti! Nappun veli, Meripelastajan Nimetön, puolestaan on agilityn parista saanut jo yhden vKUMA:n ja sijoitusnarttuni Meripelastajan Oloneuvoksen näyttelymenestyksestä jo kerroinkin edellisessä blogimerkinnässä.
M-pennut jatkavat nekin edelleen huimaa menestystään kisakentillä. Pentueen ainut uros Meripelastajan Metsänherra on viime aikoina ehdottomasti parhaiten menestystä niittänyt M-pentueen koira. Miska saavutti toisen AVO1-tuloksen vesipelastuksesta, joten VOI-luokkaan ja valionarvoon ei ole enää pitkä matka, ja agilitystäkin tipahti jo toinen vKUMA.
En olisi ikikuuna päivänä osannut odottaa tälläistä menestystä Meripelastajan koirista ja kasvateista kun vähän vajaa kaksi vuotta sitten aloittelimme yhteistä matkaamme Hildan ja Meripelastajan kanssa. Olen saanut omistaa monta hämmästyttävän hyvin vesipelastuksessa menestynyttä koiraa, mikä on suuri kunnia. Omien koirien menestyksestä ei voi olla kuin iloinen, mutta erittäin suuri kiitos kuuluu myös Meripelastajan kasvattien omistajille, jotka omalta osaltaan ovat vaikuttaneet hurjasti Meripelastajan menestykseen - LÄMMIN KIITOS JOKAISELLE!
Nelson aloitti vepeuransa isänsä jalanjälkiä seuraten: ensimmäisestä vepekokeesta ALO1-tulos! Aivan Vesselin saavuttamiin täysiin pisteisiin Nelson ei yltänyt, muttei kyllä jäänytkään kuin kahden pisteen päähän niistä. Sijoitus oli luokkansa toinen ja ainut joka pojan päihitti oli Hennie!
Hennie aloitti vepeuransa jo ennen ulkomaille sijoitukseen lähtöään. Jo tuolloin tyttö näytti kyntensä saaden Vuoden vesipelastaja 2006-tittelin ja voittaen 65 muuta luokkansa koiraa. vieläpä täysin pistein Nyt, pitkän vepeilytauon jälkeen, Hennie teki sen jälleen - voitti luokkansa 100 pisteellä! Enteilee hyvää vepeuraa tämä. ;)
Ajka on sekin niittänyt jälleen menestystä, ei tosin vepestä vaan tapansa mukaan tokokentiltä. Narttu sai toisen EVL1-tuloksensa Theman tokokokeesta, joten tokovalionarvo on enää yhden 1. palkinnon päässä. Gio sekin sai yllättäen kolmannesta tokokokeestaan ALO1-tuloksen ja näin ollet siirron AVO-luokkaan.
Ihmettelen kyllä syvästi Ajkan ja Gion tokomenestystä, sillä nöffit eivät tunnetusti ole niitä kaikkein miellyttämisenhaluisimpia tapauksia eivätkä minunkaan koirani poikkea juuri tavallisesta nöffistä: treenaaminen menee koirien nöffien yleensä taivaan tuijotteluksi ja syntyjen syvien pohtimiseksi kun lansut sähläävät yleensä vähän ylimääräistäkin saadakseen sen palkkion. Ehkäpä meillä on vain ollut hitunen onnea matkassa!
Kasvattien menestystä sitäkään ei voi kyllä vähätellä. Nelson nappasi vepen ykköstuloksen ohella Bh:n toisella yrittämällä (kun pojan isällä titteliä ei ole vielä neljänkään yrityksen jälkeen :D). Lansunarttu Meripelastajan Nappulaliiga on lyhyen elämänsä aikana kerännyt jo 93 pistettä koiratanssista ja läpäissyt Bh-kokeenkin hyväksytysti! Nappun veli, Meripelastajan Nimetön, puolestaan on agilityn parista saanut jo yhden vKUMA:n ja sijoitusnarttuni Meripelastajan Oloneuvoksen näyttelymenestyksestä jo kerroinkin edellisessä blogimerkinnässä.
M-pennut jatkavat nekin edelleen huimaa menestystään kisakentillä. Pentueen ainut uros Meripelastajan Metsänherra on viime aikoina ehdottomasti parhaiten menestystä niittänyt M-pentueen koira. Miska saavutti toisen AVO1-tuloksen vesipelastuksesta, joten VOI-luokkaan ja valionarvoon ei ole enää pitkä matka, ja agilitystäkin tipahti jo toinen vKUMA.
En olisi ikikuuna päivänä osannut odottaa tälläistä menestystä Meripelastajan koirista ja kasvateista kun vähän vajaa kaksi vuotta sitten aloittelimme yhteistä matkaamme Hildan ja Meripelastajan kanssa. Olen saanut omistaa monta hämmästyttävän hyvin vesipelastuksessa menestynyttä koiraa, mikä on suuri kunnia. Omien koirien menestyksestä ei voi olla kuin iloinen, mutta erittäin suuri kiitos kuuluu myös Meripelastajan kasvattien omistajille, jotka omalta osaltaan ovat vaikuttaneet hurjasti Meripelastajan menestykseen - LÄMMIN KIITOS JOKAISELLE!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti